Opitaan yhdessä häntä heiluen ja hymy huulilla!

Outi Vormisto – rally-toko-, agility- ja arkitottelevaisuuskoulutusohjaaja

Raision Koirakoulussa sinä ja koirasi saatte asiantuntevaa koulutusta, mukavalla meiningillä

Olen Outi Vormisto ja rakastan touhuta koirien kanssa niin kouluttaen, treenaten kuin kisatenkin. Omistan Raision Koirakoulun, jossa tarjoan rally-toko-, agility- ja arkitottelevaisuus­koulutuksia, myös pentukursseja on myöhemmin luvassa. Mutta mistä rakkaus koirakoulutuksiin alkoi?

Agility löysi sydämeni vuonna 2002, jolloin harrastuskaverinani oli naapurin silkkiterrieri. Kouluttamisen pariin päädyin jo vuonna 2004, ja 2006 oma haaveeni toteutui ja sain oman bordercollien Tinjan. Tinjan kanssa harrastimme agilitya tavoitteellisesti SM-kisoja myöten (paras sijoitus SM-25) – osallistuimme kerran jopa MM-karsintoihin – ja Tinjasta tuli agilityvalio. Samalla koulutin koiria säännöllisesti ja kouluttauduin myös itse 10 vuoden ajan.

Jouduin lopettamaan agilityn, kun Tinjalta löytyi spondyloosi ja vastaavasti nuoremmalta bordercollieltamme Jetalta D-lonkat, joten minulla ei ollut kotona enää agility-koiraa. Oli siis löydettävä toinen laji. Olimme kokeilleet tokoa Tinjan kanssa (vanhoilla säännöillä) TK1:n verran, muttei laji ei tuntunut täysin omalta koiran saati omistajan mielestä. Sitten löytyi rally-toko.

Rally-tokon alku meni lähinnä nauraen, mutta kisavietti alkoi nostaa hiljalleen päätään. Opiskelin kyltit ja säännöt ja lajin virallistuttua lähdin kisaamaan. Tinja oli lajista hyvin innoissaan, sillä rally-tokossa ohjaaja saa puhua koiralle ja kannustaa sitä (nyt ei menty vain kovaa vauhtia esteiden yli kuten agilityssa).

Rally-toko vei meidät mukanaan ja Tinja sai RTK4-koulutus­tunnuksen. Siinä sivussa kuin varkain perheemme toinen koira Jetta oppi myös rally-tokon salat ja kisaaminen alkoi hänen kanssaan tuottaen lopulta RTK3-koulutus­tunnuksen. Tinjan kanssa tavoitteena oli rally-tokovalion titteli, mutta valitettavasti tämä ei toteudu, sillä katkenneen ristisiteen leikkauksen jälkioireena tuli voimakkaasti edennyt nivelrikko, joka vaatii säännöllisen lääkityksen. Jetta puolestaan on vasta korkkaamassa MES-luokkaa vielä tänä vuonna, mikäli kisapaikka vain löytyy.

Rally-tokoa ajauduin kouluttamaan kuin vahingossa ja huomasinkin, että kouluttaminen on edelleen minulla veressä. Olen nyt kouluttanut säännöllisesti rally-tokoa muutaman vuoden. Parasta kouluttamisessa on nähdä koirakossa se riemu, kun oivallus tapahtuu ja opitut asiat alkavat toimia. Koulutan mielelläni kisalähtöisesti, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsisi milloinkaan kisata. Mielestäni on järkevämpää kouluttaa suoraan kisalähtöisesti, sillä jos mieli muuttuu ja kisaaminen kiinnostaakin, tarvittavat tiedot ovat jo valmiiksi hallussa.

Vaikka rally-toko on rakas laji (koulutuksieni pääpaino on nimenomaan rally-tokossa), on agility aina ollut taustalla. Muiden videoita katsoessani haaveilen vielä joskus pääseväni myös agility-kentille. Arkitottelevaisuus on puolestaan näiden kahden lajin pohja, joten se kulkee mukana kuin luonnostaan. Arkitottelevaisuuteen voi toki tulla vain tähtäimessä yhteisen arjen parantaminen koiran kanssa, näin ollen tavoitteena ei tarvitse olla jatko rally-tokon tai agilityn pariin.

Olen innokas kouluttamaan itseäni ja käynkin aina tilaisuuden tullen kursseilla oppimassa uutta. Arkitottelevaisuus- ja rally-toko- ja agilitykoulutusohjaaja­-opinnot on suoritettu, ja seuraavaksi on vuorossa koetoimitsija-opinnot eri lajeihin.

Hanna Maines – koiratanssin ylituomari ja koulutusohjaaja, koirahieroja sekä dobon koulutusohjaaja

Olen Hanna Maines, koiratanssin ylituomari ja koulutusohjaaja, koirahieroja sekä dobon koulutusohjaaja. Minulle tärkeintä harrastamisessa on se, että se on kivaa, niin koiralle kuin ohjaajallekin. Varmasti osittain siksi olen päätynyt kouluttamaan juuri koiratanssia ja doboa, sillä näitä lajeja ei kerta kaikkiaan voi harrastaa ryppyotsaisesti.

Oma koiraharrastukseni alkoi toden teolla vuonna 2011, kun osallistuin koiratanssiyhdistyksen koiratanssikurssille. Laji vei heti mukanaan ja niin myös yhdistystoiminta, jossa edelleen olen vahvasti mukana. Harrastuskaverinani minulla oli ensimmäinen koirani Iita, harrastuksen aloittaessamme jo 7-vuotias suuriluonteinen shetlanninlammaskoira. Iitalla oli valtavan korkea työmoraali, mutta se ei ollut ikinä oppinut oppimaan, joten haasteita tiellämme riitti. Hienoin hetkemme oli, kun saimme edustaa Suomea koiratanssin MM-kisoissa Helsingissä vuonna 2014. Samana vuonna matkustimme myös Norjaan PM-kisoihin, jossa HTM:ssä sijoituimme sijalle 10 sekä saimme joukkuehopeaa. Pian tämän jälkeen jouduin kuitenkin luopumaan Iitasta aggressiivisen syövän vuoksi. Iita oli minulle elämäni koira, joka koulutti ja kasvatti minua äärettömän paljon, ja saan olla sille paljosta kiitollinen.

Iitan jälkeen harrastuskaverikseni jäi Peppi, sileäkarvainen collie, jonka kanssa harrastin koiratanssin molempien lajien lisäksi rally-tokoa ja agilityä. Peppistäkin olen joutunut jo luopumaan nivelrikon vuoksi. Nykyään arkeamme ilahduttaa valkoinenpaimenkoira Nuu, jonka kanssa kisaan koiratanssin freestylen avoimessa luokassa ja HTM:n voittajaluokassa. Tarkoitus on startata myös rally-tokokisoissa.

Koiratanssissa minua kiehtoo lajin monipuolisuus ja vapaus. Siinä saan yhdistää monta itselleni tärkeää asiaa: koiran, musiikin, oman liikkumisen, luovuuden… Tervetuloa mukaan tämän mahtavan lajin maailmaan!

Jos kiinnostuit ja haluaisit tietää lisää koulutuksista, kurkkaa koulutukset-sivulle tai ota suoraan yhteyttä!

Raision Koirakoulu
Vehnätie 9
21200 RAISIO

Puh. 044 348 8298

Hallin vuokraus:
hallivaraukset­@raisionkoirakoulu.fi

Muut asiat:
toimisto­@raisionkoirakoulu.fi

Vehnätie 9, Raisio